Heität kiviä järveen, jonka
tummassa vedessä pudonneet lehdet uivat,
kultaa ja ruskeaa. Molskahdus!
Maasta kätesi otti kiven, ilman
halki sen singoten, vedenpinnan särkien
tummaan pohjaan upottaen.
Sinä, joka siirrät kiven kuin jääkausi,
sinä joka rikot vedenpinnan kuin sorsat
jotka uivat tyyninä kiviäsi pelkäämättä.
Siellä pohjassa kalat ihmettelevät,
mikä ja miksi taivaan halkaisten
lähetti tämän meteoriitin halki vetisen maailman,
mikä outo jumalatar kahdeksanvuotias kädestään
sen heitti heille viestiksi kiukun vai rakkauden?
05.09.2017
